Nike Zoom Fly 3 kokeilussa

Nike Zoom Fly 3:ssa on lisänä hiililuitukevy (eng. carbon fiber plate), joka puuttui ensimmäisestä generaatiosta. Kuvassa se on merkitty punaisella. Kun laittaa ensimmäisen sukupolven Zoom Fly:n toiseen jalkaan, ja 3:sen toiseen, huomaa välittömästi seuraavan eron: 3:ssa kantapään kohdalla kenkä joustaa kuin alla olisi ilmatyyny (jota siellä ei ole). Materiaali on siis paljon pehmeämpää ja joustavampaa. Hiilikuitulevyn tarkoituksena lienee antaa jousi-efektiä eteenpäin suuntautuneesti. Päkiäosassakin tuntuisi olevan hiukan enemmän joustomateriaalia alla.

Testijuoksu 4:30 vauhdilla

Ymmärtäisin, että Niken kilpakengillä, Vaporfy:llä ja näillä Zoom Fly 3:lla, on tarkoitus saada hyvä jousiefekti viemään askelta eteenpäin. Tarkkailtuani hiilikuitulevyn sijaintia erinäisistä videoista ja nettilähteistä, kuvan mukainen punainen katkoviiva pitäisi olla hyvin lähellä totuutta. Koska pohjamateriaali on paljon pehmeämpää kuin ensimmäisissä Zoom Fly -kengissä, sen ajatuksena lienee tehdä tilaa hiilikuitulevyn toiminnalle. Oikein askeltamalla, kuvan mukainen hiilikuitulevy laskeutuisi vihreällä merkitylle tasolle, kärjistetysti ajatellen. Oikeasti kantapää laskeutuu alemmaksi kuin vihreä taso antaa ymmärtää. Askelen lähtiessä nousuun, hiilikuitulevy pyrkii takaisin perusasentoonsa, vähän niinkuin suksikin tekee. Tämä antaisi sen potkun ja pienen lisävauhdin. Näin siis voisi kuvitella äkkiseltään.

Tämän ensimmäisen testijuoksuni aikana, joka oli 14 km, huomasin ensimmäisenä, että kantapää vaikuttaisi olevan alempana kuin alkuperäisissä Zoom Fly:issä. Tällöin en vielä tiennyt, että droppi olisi vain 8 mm (10 mm sijaan). 2 mm ei liene paljon, mutta tämän eron tunsin heti. Testijuoksu oli hyvin maltillinen, vain n. 4:30 min / km ollen vain reipasta perusvauhtia. Ajattelin, ettei kenkiä ole suunniteltu näin hitaaseen menoon. Tosin vaimennus oli sen verran hyvää, että juoksu oli turvallisen oloista.

Testijuoksu 3:30 intervalleilla

Seuraavana kokeessa oli 2 x intervalli 3:30 ajalla. Alkuun ensiksi kevyttä lämmittelyä 2 km, jonka jälkeen 1km intervalli 3:30 ajalla. Sen jälkeen rauhallisempaa 1km ja sitten seuraava 1km 3:30 vauhdilla, ja lopuksi muutama kilometri kevyempää palauttavaa juoksua.

Alkuperäisillä Nike Zoom Fly:llä ensimmäinen 1000m intervalli on ollut parhaimmillaan 3:28 min (samaan olen päässyt Adizero Adiokseilla). Nyt aika oli 3:31 min. Seuraava intervalli oli 3:42, kun yleensä se on ollut hiukan alta 3:40. Toki olen yrittänyt saada toisenkin intervallin lähemmäksi 3:30, mutta laiskuus on iskenyt, eikä nämä intervallitreenini ole nousujohteisia loppuun kohti tai muutenkaan oppikirjan mukaisia.

Intervallijuoksu oli siis eräänlainen pettymys. Alla oli kuitenkin paljon nopeaa juoksua viikonloppuna. Intervallijuoksut olen pitänyt tiistaisin, ja maanantai on ollut aina vapaapäivä, jotta tulokset olisivat jollain lailla vertailukelpoisia. Näinhin tietoihin perustuen, en uskaltaisi mainostaa näitä hiilikuitulevyjä.

Huomasin tämän juoksun aikana, että kenkä vaatii tietynlaista kantapääpolkaisua toimiakseen. Sillä lailla 4:30 vauhtinen juoksu onnistui hyvin kevein askelein. Oheinen kuva antanee realistisemman kuvan kengän toimintaperiaatteesta. Kantapää siis uppoaa - juoksutyylillä on siten paljon merkitystä. Seuraavaksi onkin tarkoitus hiukan opetella tuollaista kantapääpolkaisua. Aiemmin sitä olen luonnostaan tehnyt lähinnä puolikkaan 14 km jälkeen, ihan vain saadakseni lisäboostia erilaisesta juoksutyylistä, joka rasittaa jalkoja hiukan eri tavalla, ja samalla loppukiriin valmistautuva lihaksisto hiukan levähtää.

Testijuoksu 4:00 tasavauhdilla

10 km testijuoksun keskivauhti oli 4.01 min / km. Muutama kilometri alusta tuli hiukan vauhdikkaampaa, mutta 8-9 km kohdalla tapahtui pientä väsymistä. Kengän ominaisuuksiin ei tunnu helposti oppivan.

Oheinen youtube video vie Kiiminki-maratonin 10 km matkalle. Videosta voi havainnoida, että kuvaus on erittäin stabiilia. Osittain tämä on kenkien ansiosta. Laatu on kuin pyörällä menisi. Toki GoPro 8 herossa on hyvä stabilointi, mutta verrattuna muihin videoihin, tässä on kyseessä todella laadukas otanta.

Kiiminki-maratonin reitissä on aika paljon jyrkkiä mutkia. Näissä terävissä mutkissa nämä kengät eivät ole parhaimmillaan, koska pohja on niin korkea. Sitä hiukan varoo, ettei astuisi sivusuunnassa yli, ja näin rikkoisi nilkkaa.

Kiiminkimaratonissa käyttäisin seuraavalla kerralla ehdottomasti matalapohjaisempaa kenkää. Esimerkiksi Adizero Adiosta.

Testijuoksu 4:00 tasavauhdilla märällä kelillä

Terwakympille (26.9.20209 oli tarkoitus laittaa Adidakset jalkaan. Tuolloin sattui olemaan vasikeli, joten Zoom Fly 3:set valikoituivat uudemman kerran jalkaan. Niissä on Vaporweave -pinta, joka hylkii vettä. Se ei ole täysin vedenpitävä. Asian voi todeta vesihanan alla. Oheisesta Youtube-videosta voi havainnoida kelin luonteen tarkemmin.

Kengät eivät päästäneet märällä kelillä vettä sisälleen. Matkakin taittui paremmin kuin Kiimingissä, ehkä osittain kylmemmän ilman ansiosta. Toinen tekijä oli valmistautuminen: Kiiminkimaratonin kymppiä edelsi enemmän lepopäiviä. Terwakympillä vältin liiallisia huilauspäiviä, joka aika yllättäen, antoi selkeän lisäboostin. Kiitos kuulunee myös kilpakumppaneille, jotka pitivät hyvää vauhtia yllä.

Terwakympin aika oli n. 30 sekuntia parempi, vaikka reitti on mäkisempi. Keskivauhti oli siis alle 4:00 min / km, tarkkaan ottaen 3:58 min / km.

Johtopäätökset

Kun juoksua on ollut kengillä useampi sata kilometriä takana, uskaltaisin sanoa, että niihin oppii. Itse asiassa muistelen, että Eliud Kipchoge:llakin kesti opetella Vaporfly:den käyttöä. Jos kengät vaihtaa toisiin (muun merkkisiin), huomaa, että matka on selkeästi työläämpää. Kengät jopa alkuun aiheuttivat satunnaista kipua jossain päin jalkaa.

Yhteenvetona arvioisin kenkien tuovan lisävauhtia, mutta se ei tule ilmaiseksi. Kengät hankittuasi voi jopa olla, että juokset hitaampaa. Kenkien ominaisuuksien hyödyntäminen vaatii siis opettelua ja kärsivällisyyttä - mutta palkintona voi olla jopa muutaman prosentin lisävauhti; 10 km matkalla se kaksi prosenttia tarkoittaisi melkein minuuttia (40:00 minuutista 39:12 minuuttiin). Näillä kengillä ei ehkä sen enempää; 4% niillä Vaporfly:llä.

Numero 40 istuu hyvin 40-kokoiseen jalkaan. Esimerkiksi Adidas Adizero Boston ei itselläni 40 kokoisena mene jalkaan kuin väkisillä, ja Bostonin koko itselläniki onkin 40 2/3.

Kenkä tuntuu olevan erityisen jäykkä, ehkä asteen jäykempi kuin ensimmäisen sukupolven Nike Zoom Fly:issä. Kenkää ei voi kiertää, eikä myöskään se juuri taivu pituus suunnassakaan.

Kuvan kengillä on juostu yli 1000 km. Voi olla, että reilusti enemmänkin - mutta ainakin 1000 km. Kenkä tuntuu vieläkin pelittävän.

Viimeiset n. 50 kilometriä meni kanta-askelluksella, jonka takia kantapään ulkosyrjän kohdalla on selkeää kulumaa. Sitä ennen sekin oli vielä siisti ilman kumin loppuunkulumista.

Itselleni sattui pieni haaveri, jonka takia uskalsin juosta vain kanta-askelluksella. Itse asiassa juoksu ei muutoin onnistunutkaan, ja vauhti tipahti myös olennaisesti. Akillesjänne vaivasi hiukan jonkin muun kanta-osan kanssa; ehkä akillesjänteen kantapaan puolinen tyvi tai siihen liittyvä osa (jänne, luu tai ihan mikä olikaan) oli päässyt hiukan vaurioitumaan.

Puhutaan, että pehmeä kantaosa voi rasittaa akillesjännettä reilummin kuin tavanomaisempi kenkä. Näin voi ollakin. Lienee kaikinpuolin järkevää vaihdella useampaa, erilaista kenkää viikossa, jotta rasitus olisi tasaisempaa.

Kenkien loppumetreillä saatoin jopa saada plantaarifaskiitin. Kenkiä ei tulisi käyttää loppuun pohjan mukaan. Oma arvio terveelliselle juoksumäärälle näille kyseisille kengille lienee tuollainen 800 km. Kaikki kengät menettävät toiminnallisuuttaan käytössä. Mikäli holvikaaren tuki löystyy, voi plantaarifaskiitti iskeä.